Kaaos ahdistaa, vie voimat ja lamaannuttaa. Kun huusholli muistuttaa ydinkoealuetta, pelkkä vilkaisu kasoihin ja vaateläjiin lannistaa haaveet järjestyksestä. Kun loma alkoi ja lapset hajaantuivat leireille, mummolaan ja muille reissuille, laskeutui rauha pölyn keskelle ja päässäni naksahti. Aloitin asunnon toisesta päästä ja etenin toiseen järjestäen, imuroiden, pyyhkien ja jupisten itsekseni. Ripustin repsottavat verhot takaisin paikoilleen, kannoin ulos kuusi jätesäkillistä roskia ja kaksi kassillista ylimääräisiä vaatteita vaatekeräysastiaan.
Pakersin viisi päivää aamusta iltaan ja sain siivouksen valmiiksi, ennenkuin jälkikasvu alkoi palailla yksi kerrallaan takaisin kotiin. Nyt haasteena on ylläpito, joka on ainakin toistaiseksi vaatinut paljon työtä. Olen se ikävä ihminen, joka jatkuvasti muistuttaa laittamaan tavarat siivosti paikoilleen ja naputtaa joka roskan perään. Kaikki kuitenkin ovat yhtä mieltä siitä, että siisteys on mahtava asia!
Kun kodin yleisilme on kunnossa, pystyn vihdoin tarttumaan tositoimiin - tavaran ankaraan karsimiseen. Teen sen hylly kerrallaan, aihealue kerrallaan tai huone kerrallaan (en ole vielä päättänyt), mutta kuitenkin niin, ettei kaikki paikat enää leviä yhtä laatikkoa penkoessa.
Juuri nyt nautin vain viimeisistä lomapäivistä, lepään, luen ja neulon... Ja ylläpidän saavutettua sopusointua ja mielenrauhaa.
