Muutosta on pian puoli vuotta. Koti on hakenut lopullista muotoaan koko tämän ajan, eikä kaikki ole vieläkään asettunut uomiinsa. Tunnen palanneeni auttamatta lähtöruutuun. Liikaa tavaraa, perhe vanhojen tapojensa vankina ja omat voimavarat lopussa. Tuleeko tästä ikinä valmista? Tai edes kelvollista?
Olen nyt ollut viikon sairaslomalla ja ainakin toinen viikko menee vielä samoissa merkeissä. Uupumus tulee hiljaa ja hiipien. Sitä vain yrittää jaksaa töissä ja kotona, vaikka silmäpussit pullottavat ja muisti pätkii. Minulla oli muitakin oireita, kunnes työkaverit saivat tajuamaan tilanteen.
Ensimmäinen viikko on mennyt sohvaan porautuessa. Tänään sain hiukan imuroitua ja pyyhittyä pölyjä kirjahyllystä. Samalla ojensin kirjarivit suoriksi ja asettelin koristeet ja valokuvat uusiksi. Matot odottavat vielä tamppausta, ennen kuin pääsevät takaisin lattialle. Mutta minä en kiirehdi. Annan itselleni aikaa - kerrankin.
Koti on kuin sielun peili. Tällä hetkellä täällä vallitsee kaaos ja lika. Vähän kerrallaan yritän luoda tänne järjestystä ja puhtautta ja samalla toivottavasti myös pääni sisällä oleva sotku järjestyy ja akut latautuvat. Kun koti on hallinnassa, on arkeakin helpompi hallita.
