Sinne kertyvät myös tiskivuoret ja roskikset pursuilevat. Siellä kaatuvat maitolasit ja putoilevat voileivät. Hellalle roiskuu rapatessa kaikenlaista soosia ja murut päätyvät pöydän alle. Se siitä idyllistä!
Koska keittiö on niin totaalinen toiminnan keskus, pitää käytännön asioiden toimia saumattomasti. Astiat huuhdeltuina koneeseen tai altaaseen, ruokatarvikkeet takaisin jääkaappiin, roskat ja murut roskiin jne. Tämä meillä toimii jo melko hyvin.
Tiskikone ei kuitenkaan täyty ja tyhjene itsestään, eivätkä roskapussit kävele omin jaloin jätekatokseen. Meillä ei myöskään ole robotti-imuria. Jonkun pitäisi tuo kaikki tehdä ja se joku kirjoittaa tätä blogia.
Toki kun vaahtoan aikani asiasta, löytyy tekijöitäkin, mutta apu on kertaluonteista. Kukaan ei ole ottanut näitä pikku askareita omakseen. Pienet kotityölistat ja omat vastuualueet toimivat nekin vain hetken, kunnes yksi lapsi toisensa jälkeen luistelee tehtävistään. Maksamaan en rupea.
Tällä hetkellä keittiö on taas ojennuksessa, kun joku allekirjoittanut sen siivosi. Kohta siellä on taas elämää ja kauneus katoavaista. Ehkä keksin vielä sen tarvittavan porkkanan tähänkin ongelmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti