Unelmia ja todellisuutta

Meillä on lupa haaveilla ja unelmoida. Jotkut haaveet jäävät vain ilmaan leijumaan, mutta joskus unelmista voi tulla myös totta, tai ehkä vielä jotakin parempaa.

Kun tällä hetkellä katsoo meidän olohuonetta, sinne tekisi mieli kylvää napalmia. Kun asiaa tarkastelee toisin, voi nähdä tavaroiden läpikäynnin olevan hyvässä vauhdissa. Tori-myynnit yhdessä rykelmässä, kierrätyskeskuslahjoitukset toisessa ja paperit kolmannessa. Sitten onkin huomattavasti tuskallisempi röykkiö, joka sisältää kaikenlaista krääsää ja joiden kohtaloa on vaikea päättää. Roskasäkki on kutsuvasti ammollaan ja kierrätyskassi huhuilee sen vieressä, mutta kädet empivät. Raivostuttavaa!

Haaveilen peseväni olohuoneen lattian ja asettavani matot paikoilleen vielä tänä viikonloppuna, mutta en itsekään usko siihen. Minulla oli kristallinkirkkaat suunnitelmat siitä, millainen meidän olohuoneemme kuuluisi olla. Kun aikaa on kulunut ja rahaa ei ole edelleenkään ihmeisiin, on olohuone muotoutunut vieläkin hauskemmaksi kuin alunperin ajattelin. Ja se kaikki on tuossa edessäni, kun vain kaivan sen esiin.

Olen peräänkuuluttanut yksinkertaisuutta ja käytännöllisyyttä, eikä se ole lainkaan hullumpi ohjenuora. Se nimittäin toimii niinkin hektisessä huushollissa kuin tämä meidän kotimme. Keittiö ja eteinen ovat pysyneet ojennuksessa jo viikkoja. Ja vaikka pieniä räjähdyksiä aina silloin tällöin sattuukin, tilat on helppo palauttaa hetkessä taas ruotuun, kun kaikella on olemassa oma paikkansa, eikä mitään ole ylettömästi.

  

Haaveista voi tulla totta, kun vain jaksaa uskoa niihin. Tänään levätään ja huomenna otetaan olohuone haltuun. Unelmat vaativat joskus myös ponnistelua.

Kevätaurinkoa ja synkkiä pilviä

 Ahdistaa.

Parhaillaan käytävä perusteeton sota, ihmisten hätä ja ahdinko, turhat kuolemat ja yhden ihmisen hulluus vyöryvät kaikissa medioissa silmiemme eteen. Se on niin käsittämätöntä ja julmaa, eikä itse voi muuta kuin uskoa ja toivoa rauhan palautuvan. Rahalahjoitus tuntuu mitättömältä teolta, kun haluaisi tehdä enemmän. Ajatukset harhailevat kerta toisensa jälkeen myös kauhukuviin sodan laajenemisesta. Oma hössötys kirjahyllyjen sijainnista ja nerokkaasta hyllytilan käytöstä, tai verhojen sovittamisesta muuhun sisustukseen tuntuu naurettavalta, kun toisilla ei ole enää kotia lainkaan ja omakin koti voidaan ampua taivaan tuuliin yhdellä ainoalla ohjuksella.

Synkkä mietteitä, vaikka aurinko puskee lämpöä ja valoa ikkunoista sisään ja viherkasvit nauttivat ja virkistyvät ikkunalla. Jukkapalmu tosin seisoo vielä surkeana olohuoneen nurkassa kaivaten mullanvaihtoa. Suon sen sille tänään. Tänään on edessä myös perusluontoinen siivouspäivä, sillä kaikki on levinnyt enemmän ja vähemmän käsiin maailman murheita murehtiessa. Pyykkikone, kuivausrumpu ja tiskikone aloittivatkin triokonserttonsa jo heti aamusta ja kun käynnistän imurin, trio muuttuu kvartetiksi. Uskoisin että siinä vaiheessa alkavat perheenjäsenetkin kömpiä pois peittojensa alta. Meidän imurissa näet meteli korvaa nykyään imutehon.

Vielä kuppi kahvia ja sitten pölyille kyytiä ja palmulle multaa. Kaupassakin pitää käydä ja ruoka laittaa, mutta illasta pääsee onneksi saunaan rentoutumaan. Huomenna voisi jatkaa taas olohuoneen kassien ja nyssäköiden perkaamista. On tartuttava arkeen, sillä elämä on annettu elettäväksi. Autetaan kaikessa siinä missä voidaan ja toivotaan rauhaa maailmaan. Sodassa ei ole voittajia. Kaikki kärsivät, kun rauha rikkoutuu.