Kesäloman kynnyksellä

Enää neljä työpäivää edessä ja sitten viisi viikkoa lomaa. 

Ja kyllä, kaikenlaista projektia on suunnitteilla. Kuinkas muutenkaan, kun ei ole varaa matkustella mummolaa kauemmaksi ja kun on vihdoinkin kunnolla aikaa paneutua kodin ongelmakohtiin. Keittiö, eteinen ja olohuone tarvitsevat enää pientä kiillotusta, mutta makuuhuoneisiin on sukellettava raivaustraktori edellä. Hävitettävää ja hankittavaa on monenlaista ja siitä kaikesta olisi selvittävä mahdollisimman pienin kustannuksin. Lopputulos on kuitenkin tärkein, joten kekseliäisyyttä tarvitaan. Suunnittelin myös seinien maalausta, mutta jää nähtäväksi toteutuuko se. Maalia löytyy, mutta löytyykö voimavaroja.

Kun lukee blogiani taaksepäin, voi nähdä sen soutamisen ja huopaamisen, jota kodin ratkaisujen hiominen on ollut jo vuodesta 2017 ja ennen sitäkin. Kalusteet ja tavarat ovat vaihtaneet paikkaa kerran jos toisenkin ja huonejärjestykset vaihtuneet vähintään yhtä tiuhaan, mutta tyytymättömyys lopputulokseen on säilynyt. Tuo kamppailu ei kuitenkaan ole mennyt hukkaan. Oma tyyli on vihdoin löytynyt, usko omiin visioihin lujittunut ja rohkeus karsia turhaa tavaraa kasvanut. 

Myös ostokäyttäytymiseni on järkevöitynyt. En enää haksahda niin helposti kaikkeen kivaan, mitä myynnissä on. Kun tarvitsen jotakin, haen ja etsin, kunnes löydän hinnaltaan sopivan ja kotiimme parhaiten istuvan vaihtoehdon. Se on oikeastaan aika hauskaa puuhaa, kun sen ottaa siltä kannalta. 

Näissä mietteissä valmistaudun tulevaan työviikkoon ja edessä siintävään kesälomaan.

Unelma olohuoneesta

Minulle on vuosien saatossa piirtynyt mieleeni kuva olohuoneesta, jollaisen haluaisin saada. Siellä olisi sohva, johon mahtuisi koko perhe istumaan ja katsomaan televisiota tai elokuvia. Siellä olisi kirjahyllyjen rivistö täynnä rakastamiani kirjoja, optimaaliset olosuhteet viherkasveilleni ja pyöreälinjainen jatkettava pöytä perheen juhlia, kahvittelua ja ruokailua varten. Se olisi viihtyisä, valoisa ja lämminhenkinen huone, joka toivottaisi tervetulleeksi ja tarjoaisi monia mahdollisuuksia. Mikä tärkeintä, siellä olisi riittävästi tilaa kaikille.

Olen pyrkinyt tuota unelmaa kohti kaikki nämä vuodet. Matkan varrella kuva siitä on vain selkeytynyt ja yksinkertaistunut (minä niin rakastan tuota sanaa..) ja värisävyt ovat vaalentuneet. En enää voi käsittää, miksi haaveilin joskus mustista kirjahyllyistä ja muista tummista sävyistä. Vaaleammat värit tuovat valoa ja tilan tuntua pieneenkin huoneeseen ja muita värejä voi tuoda sisustukseen hauskoilla yksityiskohdilla.

Kun kirjoitan tätä päivitystä, istun suuren ja tummasävyisen sohvamme uumenissa olohuoneessa, jonka kahdella seinällä kohoavat valkoiset kirjahyllyt täynnä meille tärkeitä kirjoja, jossa viherkasvien rivistö nauttii luonnonvalosta suuren ikkunan edessä ja jonka keskellä seisoo pyöreä jatkettava pöytä pinottavine puisine jakkaroineen. Unelma olohuoneesta on muuttunut todeksi ja se tuntuu uskomattomalta. 

Usko omaan visioosi ja kulje päättäväisesti sitä kohti. Jonakin päivänä löydät vielä itsesi keskeltä omaa unelmaasi. Suurin osa olohuoneemme sisustuksesta on kierrätyskamaa. Pieni osa on myös uutena ostettua. Kekseliäisyyttä on tarvittu melkoisesti korvaamaan puuttuvaa paksua lompakkoa, mutta lopputulos on mielestäni sitäkin persoonallisempi. 

Nyt etsiskellään tilaan parhaiten istuvaa mattoa ja käännetään katse jo kohti seuraavia huoneita, joiden unelmat ja todellisuudet eivät edelleenkään tunnu kohtaavan.