Marin osto ja myynti - kesäloman aktiviteetteja

Kesäloman puoliväli lähestyy. Olen ehtinyt viettää aikaa perheeni kanssa ja tavannut myös sukulaisia. Olen uinut ja saunonut ja katsonut lempisarjojani, syönyt jäätelöä ja nukkunut aamulla pitkään. Nyt on vihdoin aika tarttua perinteiseen kesämylläykseen, jossa koko koti kokee sisäisen puhdistuksen ja järisyttävän uudelleensyntymisen. 

Viime kesälomalla kirmasin ympäri kaupunkia edullisten Tori-löytöjen perässä ja loihdin niillä uutta ilmettä ja parempaa toimivuutta pieneen asuntoomme. Tänä kesänä olen ollut innokkaampi myymään kuin ostamaan. Leluja, askartelumateriaaleja, huonekaluja ja kodintekstiilejä on myynnissä isolla kädellä ja osa on jo myytykin. Myös Kierrätyskeskus on saanut osansa. Samaan hengenvetoon siirrymme mieheni kanssa meille jo tuttuun olohuonemajoitukseen ja annamme makuuhuoneet tyystin kotona asuvien lasten käyttöön. 

Suuret suuntalinjat ovat siis jo selvillä, mutta varsinainen työ on vielä tehtävänä. Olen aina toitottanut kaikesta turhasta luopumisen ihanuudesta, mutta sitä on vaikea uskoa, kun kurkistelee kaappeihimme. Onnea on kesäloma, jolloin voi rauhassa käydä kaiken läpi ja levittää kaappien sisällöt lattialle yksi kerrallaan tarkasteltavaksi. Odotan eniten sitä hetkeä, kun kaikki on valmista, saan vetää lattiat puhtaiksi ja asetella niille puhtaat matot. Nyt vaan hihat heilumaan, myyntikassi ja roskasäkki ammolleen ja rätti käteen. On suuren puhdistuksen aika!

Kevättä ilmassa

Kevään tullen valo lisääntyy, kasvit ikkunalla virkistyy ja ihmisen mielikin piristyy.

On lohdullista huomata, miten huolella läpikäydyt yhteiset tilat kestävät arkea ja välillä kovaakin menoa. Ne säilyttävät järjestyksenä ja hieman repsahtaessaankin ne on helppo palauttaa ojennukseen. Selkeys ja yksinkertaisuus ovat kertakaikkisen toimiva kombo.

Miten saisin tämän ilosanoman vielä vietyä noihin makuuhuoneisiin, joissa kaaos ja kurittomuus rehottavat valtoimenaan? Kaikelle on toki sielläkin osoitettuna omat paikkansa, mutta siivouspoliittinen valtani ei vain pysty murtamaan teinien vapaamielisempien hallintoalueiden anarkiaa. Julistan silti uskollisesti ja säännöllisesti heidän ovillaan imuroinnin ihmeestä, roskakorin syvällisemmästä merkityksestä ja pyykkikaapin järkähtämättömästä sijainnista tietäen, että valaistuminen tapahtuu todennäköisesti vasta heidän omien asuntojensa seinien sisäpuolella.

Onneksi on olemassa ovet, jotka voi sulkea ja kuvitella, miltä noissa luolissa voisi parhaimmillaan näyttää... Surkuhupaisaa on, että meidän vanhempien makuuhuone on yhtä viehättävässä tilassa. Mieheni on suurpiirteisempi kuin minä ja makuuhuoneemme on päivisin hänen työpisteensä. Siivouspoliittinen valtani murenee siinäkin kohtaa pelkiksi pölyhiukkasiksi. Nyt odotan malttamattomana kesälomaa, jolloin yltiöpositiivinen tavoitteeni onkin selättää edes tämän yhden unohtuneen huoneen kakofonia. 

En aseta tulevalle kesälle muita tavoitteita. Viime kesä meni hyvin pitkälti siivousta urakoiden, mutta sen raivauksen lopputulos on ylittänyt villeimmätkin unelmani. Nyt pelkkä ylläpito riittää. Olen vakaasti sitä mieltä, että tuosta peräkammaristakin voisi saada salonkikelpoisen ja vähintäänkin viihtyisän tilan, joka kestäisi jatkossa myös arkea, sekä atk-ihmisen omistautunutta työntekoa. Tiedän että se on mahdollista, mutten vielä tiedä miten. 

Aika näyttää.