tiistai 16. toukokuuta 2023

Kevättä ilmassa

Kevään tullen valo lisääntyy, kasvit ikkunalla virkistyy ja ihmisen mielikin piristyy.

On lohdullista huomata, miten huolella läpikäydyt yhteiset tilat kestävät arkea ja välillä kovaakin menoa. Ne säilyttävät järjestyksenä ja hieman repsahtaessaankin ne on helppo palauttaa ojennukseen. Selkeys ja yksinkertaisuus ovat kertakaikkisen toimiva kombo.

Miten saisin tämän ilosanoman vielä vietyä noihin makuuhuoneisiin, joissa kaaos ja kurittomuus rehottavat valtoimenaan? Kaikelle on toki sielläkin osoitettuna omat paikkansa, mutta siivouspoliittinen valtani ei vain pysty murtamaan teinien vapaamielisempien hallintoalueiden anarkiaa. Julistan silti uskollisesti ja säännöllisesti heidän ovillaan imuroinnin ihmeestä, roskakorin syvällisemmästä merkityksestä ja pyykkikaapin järkähtämättömästä sijainnista tietäen, että valaistuminen tapahtuu todennäköisesti vasta heidän omien asuntojensa seinien sisäpuolella.

Onneksi on olemassa ovet, jotka voi sulkea ja kuvitella, miltä noissa luolissa voisi parhaimmillaan näyttää... Surkuhupaisaa on, että meidän vanhempien makuuhuone on yhtä viehättävässä tilassa. Mieheni on suurpiirteisempi kuin minä ja makuuhuoneemme on päivisin hänen työpisteensä. Siivouspoliittinen valtani murenee siinäkin kohtaa pelkiksi pölyhiukkasiksi. Nyt odotan malttamattomana kesälomaa, jolloin yltiöpositiivinen tavoitteeni onkin selättää edes tämän yhden unohtuneen huoneen kakofonia. 

En aseta tulevalle kesälle muita tavoitteita. Viime kesä meni hyvin pitkälti siivousta urakoiden, mutta sen raivauksen lopputulos on ylittänyt villeimmätkin unelmani. Nyt pelkkä ylläpito riittää. Olen vakaasti sitä mieltä, että tuosta peräkammaristakin voisi saada salonkikelpoisen ja vähintäänkin viihtyisän tilan, joka kestäisi jatkossa myös arkea, sekä atk-ihmisen omistautunutta työntekoa. Tiedän että se on mahdollista, mutten vielä tiedä miten. 

Aika näyttää.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti