"Voi elämän kevät!"

Kevät sieltä taas tulee, lumet sulavat ja aurinko kurkistelee pilvien lomasta. 

Yhden huoneen nurkassa kohoaa tuttu banaanilaatikoiden pino. Yksi lapsista muuttaa jälleen pois ja aloittaa itsenäisen elämän. Enää kaksi lasta jää kotiin asumaan. Iloon ja ylpeyteen sekoittuu aimo annos huolta ja haikeutta. Tämä tunne on liiankin tuttu. Kaikkihan he ovat pärjänneet tähänkin mennessä tuolla maailmalla ja kaikkien siivet ovat kantaneet, mutta minkä minä tunteilleni voin. 

Kevät, aurinko ja uudet tuulet puhaltavat taas eloa talven jälkeiseen näivetykseen ja kellarissa lymyilevä maalipönttö puhuttelee. Tekisi mieli ryhtyä pieneen pintaremonttiin, mutta tiedän jo valmiiksi että minun kohdallani homma lähtee luultavasti lapasesta... Aion silti uskaltaa ja tarttua toimeen. Kaipaan piristystä ja koti huutaa kohennusta. 

Talven aikana tavara on aavistuksen verran taas vähentynyt ja järjestys ja siisteys huomattavasti lisääntynyt. Alanko vihdoin saavuttaa - kaikkien näiden vuosien jälkeen - jotakin? Toivottavasti, sillä samalla kun pyrin tietoisesti kohti yksinkertaista, ahdistun yhä vain enemmän sotkusta ja ahtaudesta. 

Olen myynyt jonkin verran nettikirppareilla kaikenlaista pientä ja isompaakin asiaa, kantanut lukemattomia kassillisia kaikenlaista kierrätyskeskukselle ja pistänyt myös paljon turhaa kylmästi roskiin. Leluja olen lahjoittanut lapsenlapselle ja Dublot sun muut ovat päässeet taas niille kuuluvaan ahkeraan käyttöön. Hoitolasten kanssa askarrellaan ahkerasti ja kulutetaan pois vuosien saatossa kertyneitä materiaaleja.

Ajattelen kauhulla sitä lähtötilannetta, josta joskus aloitin koko homman. Montakohan rekkalastillista olen sen jälkeen ohjannut ovesta ulos kaikkea sitä, mitä ei ole tarvittu enää (tai koskaan). Ja onhan täällä toki väkikin vähentynyt sinä samaisena aikana. 

Vielä kun saisi talouden kuntoon, ei ihmisellä olisi mitään hätää. Mutta tällä hetkellä ja tällä palkalla se tuntuu mahdottomuudelta. Tavoitteena on pikemminkin selviytyä uuteen päivään, kuin "vakauttaa talous" tai kerryttää edes jonkinlaisia säästöjä. Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Näillä ajatuksilla kohti valoisampia aikoja.