Kevät keikkuen tulevi

Täällä taas pyöritään piiriä huushollin kanssa, karsitaan ja kärsitään, eikä loppua näy. Kevät kun koittaa, niin minussa käynnistyy aina jokin käsittämätön vimma laittaa kaikki kerralla uusiksi. Talven töryt saavat lähteä ja koti muokkautuu yhä uudestaan mukamas toimivammaksi. Nyt ei sentään maalata. Nyt vaan muokataan ja puleerataan.

Kotona vielä asuvat kaksi poikaa vaihtoivat päittäin huoneita. Isompi sai pienimmän makuuhuoneen ja mahtuu sinne mainiosti. Kuopus pääsi keskikokoiseen makuuhuoneeseen, jonne kaverit mahtuvat nyt mukavammin vierailemaan. Huoneessa on tilaa, vaikka nuottihylly ja soittimetkin jäivät sinne.

Työhuoneeksi muokattu suurin makuuhuone palautettiin mullistuksessa takaisin alkuperäiseen tarkoitukseensa ja lopputulos on tilava ja ilmava. Olohuoneesta lohkaistiin sopiva tila työpöydälle ja arkistolle ym ja eristettiin se muusta olohuoneesta kirjahyllyillä. Työtila pieneni, mutta siitä tuli sitäkin kätevämpi ja kutsuvampi. 

Tällä hetkellä menossa on olohuoneeksi jääneen tilan muokkaus ja poistettavien tavaroiden kuskaaminen kierrätykseen. Apteekkarin lipasto, sohva ja kahvipöytä jatkavat yhä piirileikkiään ja matto odottaa kärsivällisesti rullalla omaa vuoroaan. 

Eteinen ja keittiö ovat jättäytyneet pois näistä hullutuksista, sillä ne ovat jo aikoja sitten löytäneet oman olomuotonsa, eikä tarvetta tilanteen muuttamiseksi ole olemassa. Sentään jotain pysyvääkin olen jo saavuttanut.

Kesälomasekoilut

Olen odottanut tätä lomaa taas kuin kuuta nousevaa. Suunnitelma oli valmiina jo kauan ennen toteutusta ja nyt ollaankin jo loppusuoralla menossa. Kaikki lähti liikkeelle repsottavasta tapetista olohuoneen seinällä.

Juhannuksena se loma sitten alkoi ja tapetti sai välittömästi kyytiä. Kunnon kastelulla se irtosikin melko vaivattomasti. Alta paljastunut seinä vaati pientä paikkausta ja uutta maalia. Ja kun yhden seinän maalaa, pitää maalata toinenkin... ja lopulta koko huusholli!

Koska jouduin siirtämään huonekalut irti seinistä, kävin samalla läpi kirjahyllyt ja kaapit ja komerot. Kierrätyskeskus sai taas vastaanottaa monta kassillista meille tarpeetonta sitäsuntätä ja osa päätyi roskiinkin. Vaikka kroppa huutaa hoosiannaa, niin mieli on höyhenenkevyt ja koti huomattavasti avartunut.

Enää yksi huone on operoimatta ja se onkin ehkä kaikkein haastavin kohde. Minun ja mieheni yhteinen makuuhuone/työtila. Tällä hetkellä se on pelkkää kaaosta ilman romantiikan ripaustakaan, eikä vaatteille ole mitään säilytyspaikkaa. Minulla on toki ideoita, mutta niiden toimivuudesta ei ole vielä takeita.

Nyt pidän välipäivän pensseleistä ja maaliteloista ja keskityn perus kotihommiin. Huomenna on uusi päivä ja silloin saatan operaationi loppuun. 

"Voi elämän kevät!"

Kevät sieltä taas tulee, lumet sulavat ja aurinko kurkistelee pilvien lomasta. 

Yhden huoneen nurkassa kohoaa tuttu banaanilaatikoiden pino. Yksi lapsista muuttaa jälleen pois ja aloittaa itsenäisen elämän. Enää kaksi lasta jää kotiin asumaan. Iloon ja ylpeyteen sekoittuu aimo annos huolta ja haikeutta. Tämä tunne on liiankin tuttu. Kaikkihan he ovat pärjänneet tähänkin mennessä tuolla maailmalla ja kaikkien siivet ovat kantaneet, mutta minkä minä tunteilleni voin. 

Kevät, aurinko ja uudet tuulet puhaltavat taas eloa talven jälkeiseen näivetykseen ja kellarissa lymyilevä maalipönttö puhuttelee. Tekisi mieli ryhtyä pieneen pintaremonttiin, mutta tiedän jo valmiiksi että minun kohdallani homma lähtee luultavasti lapasesta... Aion silti uskaltaa ja tarttua toimeen. Kaipaan piristystä ja koti huutaa kohennusta. 

Talven aikana tavara on aavistuksen verran taas vähentynyt ja järjestys ja siisteys huomattavasti lisääntynyt. Alanko vihdoin saavuttaa - kaikkien näiden vuosien jälkeen - jotakin? Toivottavasti, sillä samalla kun pyrin tietoisesti kohti yksinkertaista, ahdistun yhä vain enemmän sotkusta ja ahtaudesta. 

Olen myynyt jonkin verran nettikirppareilla kaikenlaista pientä ja isompaakin asiaa, kantanut lukemattomia kassillisia kaikenlaista kierrätyskeskukselle ja pistänyt myös paljon turhaa kylmästi roskiin. Leluja olen lahjoittanut lapsenlapselle ja Dublot sun muut ovat päässeet taas niille kuuluvaan ahkeraan käyttöön. Hoitolasten kanssa askarrellaan ahkerasti ja kulutetaan pois vuosien saatossa kertyneitä materiaaleja.

Ajattelen kauhulla sitä lähtötilannetta, josta joskus aloitin koko homman. Montakohan rekkalastillista olen sen jälkeen ohjannut ovesta ulos kaikkea sitä, mitä ei ole tarvittu enää (tai koskaan). Ja onhan täällä toki väkikin vähentynyt sinä samaisena aikana. 

Vielä kun saisi talouden kuntoon, ei ihmisellä olisi mitään hätää. Mutta tällä hetkellä ja tällä palkalla se tuntuu mahdottomuudelta. Tavoitteena on pikemminkin selviytyä uuteen päivään, kuin "vakauttaa talous" tai kerryttää edes jonkinlaisia säästöjä. Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Näillä ajatuksilla kohti valoisampia aikoja.

Marin osto ja myynti - kesäloman aktiviteetteja

Kesäloman puoliväli lähestyy. Olen ehtinyt viettää aikaa perheeni kanssa ja tavannut myös sukulaisia. Olen uinut ja saunonut ja katsonut lempisarjojani, syönyt jäätelöä ja nukkunut aamulla pitkään. Nyt on vihdoin aika tarttua perinteiseen kesämylläykseen, jossa koko koti kokee sisäisen puhdistuksen ja järisyttävän uudelleensyntymisen. 

Viime kesälomalla kirmasin ympäri kaupunkia edullisten Tori-löytöjen perässä ja loihdin niillä uutta ilmettä ja parempaa toimivuutta pieneen asuntoomme. Tänä kesänä olen ollut innokkaampi myymään kuin ostamaan. Leluja, askartelumateriaaleja, huonekaluja ja kodintekstiilejä on myynnissä isolla kädellä ja osa on jo myytykin. Myös Kierrätyskeskus on saanut osansa. Samaan hengenvetoon siirrymme mieheni kanssa meille jo tuttuun olohuonemajoitukseen ja annamme makuuhuoneet tyystin kotona asuvien lasten käyttöön. 

Suuret suuntalinjat ovat siis jo selvillä, mutta varsinainen työ on vielä tehtävänä. Olen aina toitottanut kaikesta turhasta luopumisen ihanuudesta, mutta sitä on vaikea uskoa, kun kurkistelee kaappeihimme. Onnea on kesäloma, jolloin voi rauhassa käydä kaiken läpi ja levittää kaappien sisällöt lattialle yksi kerrallaan tarkasteltavaksi. Odotan eniten sitä hetkeä, kun kaikki on valmista, saan vetää lattiat puhtaiksi ja asetella niille puhtaat matot. Nyt vaan hihat heilumaan, myyntikassi ja roskasäkki ammolleen ja rätti käteen. On suuren puhdistuksen aika!

Kevättä ilmassa

Kevään tullen valo lisääntyy, kasvit ikkunalla virkistyy ja ihmisen mielikin piristyy.

On lohdullista huomata, miten huolella läpikäydyt yhteiset tilat kestävät arkea ja välillä kovaakin menoa. Ne säilyttävät järjestyksenä ja hieman repsahtaessaankin ne on helppo palauttaa ojennukseen. Selkeys ja yksinkertaisuus ovat kertakaikkisen toimiva kombo.

Miten saisin tämän ilosanoman vielä vietyä noihin makuuhuoneisiin, joissa kaaos ja kurittomuus rehottavat valtoimenaan? Kaikelle on toki sielläkin osoitettuna omat paikkansa, mutta siivouspoliittinen valtani ei vain pysty murtamaan teinien vapaamielisempien hallintoalueiden anarkiaa. Julistan silti uskollisesti ja säännöllisesti heidän ovillaan imuroinnin ihmeestä, roskakorin syvällisemmästä merkityksestä ja pyykkikaapin järkähtämättömästä sijainnista tietäen, että valaistuminen tapahtuu todennäköisesti vasta heidän omien asuntojensa seinien sisäpuolella.

Onneksi on olemassa ovet, jotka voi sulkea ja kuvitella, miltä noissa luolissa voisi parhaimmillaan näyttää... Surkuhupaisaa on, että meidän vanhempien makuuhuone on yhtä viehättävässä tilassa. Mieheni on suurpiirteisempi kuin minä ja makuuhuoneemme on päivisin hänen työpisteensä. Siivouspoliittinen valtani murenee siinäkin kohtaa pelkiksi pölyhiukkasiksi. Nyt odotan malttamattomana kesälomaa, jolloin yltiöpositiivinen tavoitteeni onkin selättää edes tämän yhden unohtuneen huoneen kakofonia. 

En aseta tulevalle kesälle muita tavoitteita. Viime kesä meni hyvin pitkälti siivousta urakoiden, mutta sen raivauksen lopputulos on ylittänyt villeimmätkin unelmani. Nyt pelkkä ylläpito riittää. Olen vakaasti sitä mieltä, että tuosta peräkammaristakin voisi saada salonkikelpoisen ja vähintäänkin viihtyisän tilan, joka kestäisi jatkossa myös arkea, sekä atk-ihmisen omistautunutta työntekoa. Tiedän että se on mahdollista, mutten vielä tiedä miten. 

Aika näyttää.

 

Arkea ja omaa aikaa

Kaikki arjen rattaat rullaavat jo täydellä teholla. 

Koti pyristelee vauhdissa mukana siisteyden ja pienen sotkun vuorotellessa päivien ja oman jaksamisen mukaan. Stressin painopiste on siirtynyt kodin järjestyksestä ja arjen toimivuudesta selkeästi raha-asioiden puolelle, vaikka ainahan sitä tuntuu riittävän siivouspuolellekin. Olen myös ymmärtänyt ottaa itselleni vähän omaakin aikaa. Vaikka karsinkin lankoja rankasti viime kierroksella, niitä edelleen on. Syksyn tullessa ja säiden viiletessä on aika ottaa langat ja puikot esiin ja alkaa kilkutella niitä sohvan nurkassa.

Marjat ovat tallessa pakastimessa ja tulevat vapaapäivät käytän ruokien tekemiseen ja leipomiseen. Täytän pakastinta valmiilla herkuilla, jotka on helppo ottaa sulamaan ja nauttia. Siinä säästää sekä rahaa että itseään. Näissä mietteissä tänään ja lottovoitosta haaveillen. Nyt nautitaan syksystä väriloistoineen ja auringonpaisteineen. Kun illat alkavat pimetä on aika kaivaa kynttilät esiin ja tunnelma on taattu.

Arjen ensiaskelia

Syksyn haasteet odottavat.

Pikkuhiljaa arki hiipii taas takaisin elämäämme. Lomat on vietetty, töitä tehty jo kaksi viikkoa ja lapsilla käynnistynyt koulu. Harrastuksetkin astuvat kuvaan mukaan ensi viikosta alkaen. Koti kestää arjen kiireet ja pienet sekasorrot urheasti ja järjestys ja siisteys on helppo palauttaa illansuussa hoitolasten lähdettyä ja perheen asetuttua omiin puuhiinsa. Kuopukselle tekee vielä tiukkaa tuo tavaroiden palauttaminen paikoilleen, mutta oppia ikä kaikki.

Kaksi viikkoa sitten valmistauduin työviikkoon tekemällä valtavat määrät ruokia ja leipomuksia pakastimeen. Nyt kaikki on syöty ja aion toteuttaa saman urakan uudestaan. Väitän että säästän tällä tavoin sekä aikaa, että selvää rahaa. Keittiö näyttää juuri nyt katastrofialueelta, mutta tiskikone pyörii jo taustalla tilannetta helpottaen. 

Pakastan ruokaa sopivina annoksina hoitolasten ja oman perheen tarpeisiin ja erilaisia leivonnaisia niin suolaiseen kuin makeaankin nälkään. Kuvassa näkyvä piimäkakku on yksi kestosuosikeista ja helppo valmistaa. On syytä tehdä kerralla useampi kakku, että jotain jää pakastettavaksikin. Erilaiset pataruoat ja uunivuoat valmistuvat pienellä vaivalla ja ovat helppoja lämmittää nautittavaksi. Uskallan väittää, että nämä käyttövalmiit aarteet pakastimessa ovat todellisia arjen pelastajia.