Uusi ja outo tunne valtaa mieleni...
Istuskelen keittiössä, hörpin kahvia ja kuuntelen tiskikoneen hiljaista rumpsutusta. Uskaltaisinkohan vihdoin olla onnellinen?
Tässä on nyt asuttu reilu vuosi. Keittiö on hakenut paikkaansa, ihastuttanut ja vihastuttanut ja aiheuttanut päänsärkyä, mutta löytänyt lopulta tyydyttävän muotonsa. Kaikille tavaroille on omat vakiintuneet paikkansa, pöytä on vihdoin pyöreä ja se on saanut seurakseen myös pyöreät pinottavat jakkarat.
Ylläpito on helppoa, mutta siitä on pidettävä myös kiinni. Äkkiäkös kaaos on taas valmis, jos roskat jää viemättä, tiskit laittamatta ja tasot pyyhkimättä. Mutta kun ratkaisut toimivat, repsahduksetkin on nopea korjata ja palauttaa pienen keittiön nuhteeton järjestys ennalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti