Joululoman mietteitä

Joulua on juhlittu perinteitä kunnioittaen ja nyt istutaan sohvilla ruokia sulatellen. Tänään ei tule vieraita, eikä tarvitse hääriä hellan ääressä. Jääkaappi on täynnä jämiä ja mikro kilisee perheenjäsenten ruokaillessa omaan tahtiin.

Vihdoin on aikaa ajatuksille. Vaikka koti vaikuttaa päällisin puolin siistiltä, kaappien ovet kätkevät taakseen karmean totuuden. Kaaos on hiipinyt takaisin tuttuihin nurkkiin. Vuosi vaihtuu ja aloitan jälleen alusta.

Uusi vuosi tuo suuria muutoksia tullessaan. Kaksi vanhinta kotona asuvaa lasta on jättänyt asuntohakemuksensa ja banaanilaatikoita täytetään jo muuttoa silmällä pitäen. Kotiin jää enää neljä poikaa ja muuttohaaveet heräilevät meilläkin.

Motivaatio - se sysäys, josta kaikki tekeminen lähtee. Se on ollut hakusessa jo pidemmän aikaa. Hetkellisessä puuskassa punnerran kodin kerralla tiptop-kuntoon ja sitä seuraavan lamaannuksen aikana kaikki taas leviää alkuasetelmiinsa. Jojoilua?

Koko operaatio on hoidettava alusta loppuun perusteellisesti ja kiirehtimättä. Ja sitä ennen on korvien väliin asennettava uudenlainen tapa ajatella ja toimia. Mitä todella tarvitaan ja mikä on turhaa ja tarpeetonta. Miksi ja ketä varten hankin ja säilön sitä ja tätä? Millä on merkitystä?

Näissä mietteissä vietän tapaninpäivän iltaa ja odotan tulevaa. Ensi vuonna minä onnistun!

Keittiö on kodin sydän

Keittiön lämmössä ravitaan niin sielu kuin ruumis. Siellä laitetaan ruokaa ja leivotaan, syödään yhdessä tai erikseen, tehdään läksyt ja käydään keskustelut.

Sinne kertyvät myös tiskivuoret ja roskikset pursuilevat. Siellä kaatuvat maitolasit ja putoilevat voileivät. Hellalle roiskuu rapatessa kaikenlaista soosia ja murut päätyvät pöydän alle. Se siitä idyllistä!

Koska keittiö on niin totaalinen toiminnan keskus, pitää käytännön asioiden toimia saumattomasti. Astiat huuhdeltuina koneeseen tai altaaseen, ruokatarvikkeet takaisin jääkaappiin, roskat ja murut roskiin jne. Tämä meillä toimii jo melko hyvin.

Tiskikone ei kuitenkaan täyty ja tyhjene itsestään, eivätkä roskapussit kävele omin jaloin jätekatokseen. Meillä ei myöskään ole robotti-imuria. Jonkun pitäisi tuo kaikki tehdä ja se joku kirjoittaa tätä blogia.

Toki kun vaahtoan aikani asiasta, löytyy tekijöitäkin, mutta apu on kertaluonteista. Kukaan ei ole ottanut näitä pikku askareita omakseen. Pienet kotityölistat ja omat vastuualueet toimivat nekin vain hetken, kunnes yksi lapsi toisensa jälkeen luistelee tehtävistään. Maksamaan en rupea.

Tällä hetkellä keittiö on taas ojennuksessa, kun joku allekirjoittanut sen siivosi. Kohta siellä on taas elämää ja kauneus katoavaista. Ehkä keksin vielä sen tarvittavan porkkanan tähänkin ongelmaan.

Harrastukset valtaavat tilaa

Lätkäkausi lävähti jo tovi sitten käyntiin ja kamppeet vaativat yllättävän paljon tilaa. Tämän olin jo autuaasti unohtanut, kunnes kaivoimme kuopuksen kanssa pelikassin esiin varaston uumenista. Apuva!

Ensin käytiin kaikki kassiin sullotut varusteet läpi ja testattiin luistimet. Karsittiin heti alkuun liian pienet, rikki ripsahtaneet ja muuten ylimääräiset vermeet pois. Koska poika siirtyi nyt maalista kentälle, hän ehdotti itse maalivahdin varusteiden myymistä. Mahtavaa!

Osan olimmekin myyneet pois jo keväällä, mutta nyt loputkin varusteet saatiin laitettua Toriin. Vain kovia kokenut maila sai jäädä muistoksi torjujan roolista. Varastosta esiin putkahtaneet rullaluistimetkin pääsivät myyntilistalle ja nyt tuo kasa on jo vaihtanut omistajaa.

Mutta vielä tuota kampetta jäikin. Kun vain keksisi, miten säilyttää isoa kassia ja missä kuivattaa hikisiä varusteita. Minne ne saisi "piiloon", sillä en halua hikipukua ja suojuksia ainakaan olohuoneen koristeiksi.

Asiaa aikani vatvottuani päädyin vähemmän ilahduttavaan kompromissiin. Vermeet saavat kuivua yön yli eteisen kaapin ovessa ja sitten ne sujautetaan takaisin kassiin. Onneksi 9-vuotiaan lätkäjätkämme hiki ei vielä tyrmää!

Ratkaisu kyllä yhä kaivelee täydellisyyttä tavoittelevaa persoonaani, joten jätän asian hautumaan ja saatan siihen vielä palata. Nyt kuitenkin näillä mennään.

Lisään vielä, ettei tämä ole kovin imarteleva otos eteisestämme, mutta täyttä elämää.

Makkarin aikamatka

Joillekin tuppaa kertymään kaikenlaista toisten vanhaa, perittyä ja haalittua tavaraa, joka ei sitten tunnu sopivan ja asettuvan minnekään. Meidän kotimme on juuri sellainen ja siinä piileekin osittain ongelman ydin. Tavaran paljous ja kaaos.

Olen tässä projektin myötä pyöritellyt jos jonkinmoista mööpeliä huoneesta ja nurkasta toiseen. Kun meidän vanhempien makkariin raahattiin yksi tyyliin sopimaton kirjoituspöytähirviö, alkoi koko huone yht'äkkiä henkiä 50-lukua. Pöydän yläpuolelle kasattiin mummoni vanha funkkis-kirjahylly ja nurkkaan sijoitettiin hänen rakas nojatuolinsa. Tunnelma tiivistyi.

Kirpparilta joskus ostamani verhot istuivat nekin pelottavan hyvin asetelmaan ja annoin periksi. Joskus kun nuo siellä täällä nököttävät ja täysin sopimattomat huonekalut kootaan samaan paikkaan, ne saattavatkin näyttää hätkähdyttävän hyviltä yhdessä.

Tuohon sängyn yläpuolelle pitänee vielä jostain löytää tyyliin istuva taulu ja tuoda muutama viherkasvi elävöittämään huonetta. Niitäkin meillä riittää. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Ihanan kamala arki alkaa taas!

Olen ehtinyt olla jo pari päivää töissä ja huomenna alkavat koulut. Harrastukset käynnistyvät vähitellen nekin, mutta arvostan tällaista "pehmeää laskua" tähän alkuun.

Olen voinut ilolla todeta, että huolella läpikäydyt kodin kipupisteet ovat pysyneet tähän saakka hyvin ruodussa. Kylpyhuone ja eteinen, sekä kaksi lasten käytössä olevaa makuuhuonetta esiintyvät tälläkin hetkellä edukseen. Ihan mahtavaa! Keittiökin taistelee urheasti, mutta vaatii ankaraa ylläpitoa. Puolustukseksi on sanottava, että sen kaapeissa on vielä työnsarkaa...

Tuossa pienimpien huoneessa oli aiemmin punainen liinavaatekaappi. Se kuitenkin hajosi alaosastaan siirrettäessä ja olin jo kokonaan luopumassa moisesta romusta. Olin kuitenkin ihastunut tuohon kaappiin ja lopulta keksin, miten sitä voisi vielä hyödyntää. Lopputuloksena sain aikaan tällaisen tietokonepöydän olohuoneen nurkkaan ja vetolaatikoihin järjestin toimistotarvikkeet ja akuutit paperit (kuten laskut).

Tuosta pöydästä olen suorastaan ylpeä! Ylpeä olen myös siitä, että tänä syksynä lasten lukuvuositodistukset löytyivät kivuttomasti heti ensimmäiseksi koulupäiväksi mukaan reppuun. Huomenaamuna herätetään lapset taas koulutielle ja rutiinit käynnistyvät. On sitä jo kaivattukin!

Minkä taakseen jättää sen eteisestä löytää...

Eteiseen keskittyy koko hektisen elämän kirjo. Sinne tullaan ja sieltä lähdetään, sinne unohtuu ja sieltä etsitään. Ja kauan etsitäänkin, jos sisäänkäynnin ympäristössä vallitsee täysi kaaos. Oli eteisen läpikäynnin vuoro ja koko päivä siinä taas vierähtikin.

Aloitin kengistä ja kenkätelineestä, jonka tyhjensin ja puhdistin. Olen haaveillut jo kauan kenkäkaapista, mutta ne ovat melko hintavia. Keksin ruuvata vanhan hyllylevyn telineen päälle ja päällystää sen mustalla kontaktimuovilla tyyliin sopivaksi. Ei ihan kenkäkaappi, mutta melkein.

Sitten ryhdyin perkaamaan kenkiä. Aloitin urakan heittämällä huonokuntoiset jalkineet kylmästi roskiin. Isompien lasten käyttökelpoiset kengät vein kullekin itsenäisesti läpikäytäviksi ja pienemmät sovittelivat omiaan minun kanssani. Käytössä olevat pääsivät tuunattuun telineeseen ja jokunen pari jäi odottamaan jalan kasvamista ja pakkasia. Kierrätettäviäkin kertyi iso Ikea-kassillinen.

Pipot, lapaset ja huivit olin käynyt jo keväällä läpi, mutta vieläkin niistä löytyi kierrätettävää. Saman huomasin toppavaatteissa. Pari toppatakkia riittää kyllä yhdelle lapselle talveksi, eikä teinejä saa pukeutumaan toppahousuihin edes lahjomalla. Kierrätyssäkki täyttyi nopeasti ja kaappeihin alkoi tulla tilaa!

Tyhjensin eteisen hyllyt kokonaan. Muutama jääkiekko ja sählypallo, ruuvimeisseleitä, sateenvarjon maalliset jäännökset, pari tyhjää muovipussia... Lista on loputon. Osa lähti roskiin ja osa varastoon tai kiertoon. Lopulta pääsin pyyhkimään hyllyjä ja organisoimaan kaappeja uuteen järjestykseen.

Yläkomeron ovien taakse piilotin pipot, hanskat ja huivit, villasukat ja säärystimet, reput ja laukut ja banaanilaatikollisen kumisaappaita. Banaanilaatikoista on kyllä todettava, että toista yhtä jämäkkää pahvista (ja ilmaista) säilytyslaatikkoa tuskin on olemassa.

Pystykaappi imaisi itseensä toppavaatteet ja talvikengät samalla kompaktilla tyylillä pakattuina ja kaksi hyllyä jäi vielä tyhjäksikin. Pohdin nyt mille asioille tuon tilan luovutan. Mitä eteisessä tarvitaan?

Päivän päätteeksi kilisytin vielä imuria avartuneessa aulassamme ja levitin isoäitini kutoman maton lattialle. Ikkunalaudalla paahteessa nuutunut palmu virkistyi silminnähden päästyään varjoisampaan paikkaan toipumaan ja viritin sille vielä seuraksi pienen yksinäisen pöytälampun.

On levollista tietää, että komeron ovien takana on kaikki hyvin. Kaikki tarvittava on siellä hyvässä järjestyksessä. Yhtäkkiä pieni ja ahdas eteinen näyttääkin hyvin kodikkaalta ja kutsuvalta.

Aloitetaanpa alusta!

Ilmassa on ollut vaihtelevaa siisteyttä ja ydinräjähdyksiä. Alkuperäinen päämäärä on edelleen saavuttamatta. Aloitan siis katkerasti alusta jälleen kerran.

Kylpyhuone on yhdistelmä kosteutta ja pölyä. Siellä käydään suihkussa, pestään ja kuivatetaan pyykit, säilytetään pyyhkeet ja pesuaineet ja harjataan hampaat.

Käyttötarkoituksia on monia ja otteen herpaantuessa tila muuttuu helposti puhtauden tyyssijasta kostean pölyn kuorruttamaksi luolaksi, jossa shampoot ja pöntönpesuaineet harhailevat päämäärättöminä.

Kesäloman kunniaksi päätin tällä kertaa olla perusteellinen. Pyykkiä ei ollut paljon, joten pesin alkajaisiksi kaiken pois. Myös suihkuverho sukelsi rumpuun. Kun kuivaustelineen narut notkuivat olohuoneessa, irroitin pesukoneen pistokkeen seinästä ja siirsin sen paikoiltaan. Kuurasin koneen peittämät seinät ja lattian ja pesin uskollisen ystäväni ulkopinnat. Irroitettava pesuainelokero puhdistui näppärästi lavuaarissa ja pyykkäri pääsi tämän jälkeen uudestisyntyneenä takaisin nurkkaukseensa.

Samaan hengenvetoon pesin viereisen pyykkikaapin sisä- ja ulkopuolelta ja järjestin kaikki kodin pesuaineet pyykkäykseen ja yleispuhdistukseen ylimmälle hyllylle muovilaatikkoon.

Tämän jälkeen jynssäsin kylppärin seinät ja lattian teleskooppivartisella pesimellä ja yleispesuaineella. Pönttö, lavuaari, suihkukalusteet, pikkuinen ikkuna ja roskis puhdistuivat samassa hurmoksessa. Yhtäkkiä alkoi tuoksua raikkaalta!

Päivä oli jo pitkällä, kun kuivailin lattioita ja pyyhin pölyä peilikaapista ja vanhasta kirjahyllystä, jonka työnkuva vaihtui lennossa. Ikkunassa heilui puhdas pitsiverho. Taittelin pyyhkeet paikoilleen ja asettelin shampoot, hiusten muotoilutuotteet, voiteet, vessapaperit jne järjestykseen monitoimikoreihin. Uudet hammasharjat odottivat puhtaissa mukeissaan peilikaapin roiskeettomien ovien takana. Aloet ojentelivat itseään hyllykön päällä.

Illalla oli suorastaan nautinnollista tassutella pesuille puhtaanraikkaaseen kylpyhuoneeseen, jossa kaikki tarvittava löytyi käden ulottuvilta.

Tästä on nyt viikko ja edelleen tila näyttää tältä. Se on vaatinut paljon työtä niin itseltäni, kuin koko perheeltä. Pyykit lajitellaan kaappiin, roskat laitetaan heti roskiin, hammastahnaroiskeet pyyhitään välittömästi pois, pullot ja purnukat laitetaan käytön jälkeen takaisin omiin koreihinsa... Tästä ja tällä mentaliteetilla rohkenen jatkaa eteenpäin.

Arkea ja auringon paistetta

Siisteyden ylläpito vaatii yllättävän paljon ponnistelua - varsinkin kun tavaraa on edelleen liikaa, eikä kaikelle ole edelleenkään sitä omaa nimettyä paikkaansa.

Perheen hektinen arki rullaa omalla vahvalla painollaan, eikä minulla ole juuri ollut aikaa pureutua pintaa syvemmälle kotimme ongelmakohtiin. Kaapit pursuilevat, vaikka lattia näkyykin. Onhan se sentään jotakin?

Vaatteet ovat olleet viime aikoina eniten suurennuslasin alla. Kevät tekee tuloaan ja kausivaatteita perataan jo ahkerasti. Lapset kasvavat ja pukimet siirtyvät isommilta pienemmille, tai lähtevät kiertoon. Kengät jäävät pieniksi ja hajoavat käytössä. Rukkaset ratkeilevat ja lapaset ovat reijillä... Hohhoijaa.

On kuitenkin helpottavaa luopua hiljalleen raskaiden toppavaatteiden tungoksesta eteisessä ja siirtyä kevyempiin kenkiin ja päällystakkeihin.

Kevätaurinkokin on jo näyttäytynyt ja paljastanut ilmassa leijuvan pölymäärän. Tekisi mieli vaan vetää verhot kiinni, tai sitten tehdä asunnosta askeettisuden perikuva, jossa pölyhiukkasillekaan ei olisi sijaa. Joudun kuitenkin tyytymään johonkin näiden kahden vaihtooehdon välillä. Kunhan se vaihtoehto tuoksuu puhtaalle ja sisältää kaksi kolmasosaa vähemmän roinaa kuin se, mitä meiltä tällä hetkellä löytyy.

Siistii!!!

Hiihtolomalla laitoin vihdoin hihat heilumaan!

Kaaos ahdistaa, vie voimat ja lamaannuttaa. Kun huusholli muistuttaa ydinkoealuetta, pelkkä vilkaisu kasoihin ja vaateläjiin lannistaa haaveet järjestyksestä. Kun loma alkoi ja lapset hajaantuivat leireille, mummolaan ja muille reissuille, laskeutui rauha pölyn keskelle ja päässäni naksahti. Aloitin asunnon toisesta päästä ja etenin toiseen järjestäen, imuroiden, pyyhkien ja jupisten itsekseni. Ripustin repsottavat verhot takaisin paikoilleen, kannoin ulos kuusi jätesäkillistä roskia ja kaksi kassillista ylimääräisiä vaatteita vaatekeräysastiaan.

Pakersin viisi päivää aamusta iltaan ja sain siivouksen valmiiksi, ennenkuin jälkikasvu alkoi palailla yksi kerrallaan takaisin kotiin. Nyt haasteena on ylläpito, joka on ainakin toistaiseksi vaatinut paljon työtä. Olen se ikävä ihminen, joka jatkuvasti muistuttaa laittamaan tavarat siivosti paikoilleen ja naputtaa joka roskan perään. Kaikki kuitenkin ovat yhtä mieltä siitä, että siisteys on mahtava asia!

Kun kodin yleisilme on kunnossa, pystyn vihdoin tarttumaan tositoimiin - tavaran ankaraan karsimiseen. Teen sen hylly kerrallaan, aihealue kerrallaan tai huone kerrallaan (en ole vielä päättänyt), mutta kuitenkin niin, ettei kaikki paikat enää leviä yhtä laatikkoa penkoessa.

Juuri nyt nautin vain viimeisistä lomapäivistä, lepään, luen ja neulon... Ja ylläpidän saavutettua sopusointua ja mielenrauhaa.