Ensin käytiin kaikki kassiin sullotut varusteet läpi ja testattiin luistimet. Karsittiin heti alkuun liian pienet, rikki ripsahtaneet ja muuten ylimääräiset vermeet pois. Koska poika siirtyi nyt maalista kentälle, hän ehdotti itse maalivahdin varusteiden myymistä. Mahtavaa!
Osan olimmekin myyneet pois jo keväällä, mutta nyt loputkin varusteet saatiin laitettua Toriin. Vain kovia kokenut maila sai jäädä muistoksi torjujan roolista. Varastosta esiin putkahtaneet rullaluistimetkin pääsivät myyntilistalle ja nyt tuo kasa on jo vaihtanut omistajaa.
Mutta vielä tuota kampetta jäikin. Kun vain keksisi, miten säilyttää isoa kassia ja missä kuivattaa hikisiä varusteita. Minne ne saisi "piiloon", sillä en halua hikipukua ja suojuksia ainakaan olohuoneen koristeiksi.
Asiaa aikani vatvottuani päädyin vähemmän ilahduttavaan kompromissiin. Vermeet saavat kuivua yön yli eteisen kaapin ovessa ja sitten ne sujautetaan takaisin kassiin. Onneksi 9-vuotiaan lätkäjätkämme hiki ei vielä tyrmää!
Ratkaisu kyllä yhä kaivelee täydellisyyttä tavoittelevaa persoonaani, joten jätän asian hautumaan ja saatan siihen vielä palata. Nyt kuitenkin näillä mennään.
Lisään vielä, ettei tämä ole kovin imarteleva otos eteisestämme, mutta täyttä elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti