Voi sentään..
Luin läpi vanhoja postauksiani, enkä tiedä itkisinkö vaiko nauraisin. Aina vain liikaa tavaraa, loputtomasti hyviä suunnitelmia ja kerta toisensa jälkeen alan alusta.
Vai alanko? Enkö ole kuitenkin oppinut jo karsimaan tänä aikana? Enkö ole luopunut jo paljosta? Eikö olekin niin, että koti elää elämän mukana ja välillä tarvitaan myös uusia ratkaisuja?
Ei tämä projekti koskaan ole siinä mielessä "valmis", etteikö sitä tarvitsisi aika ajoin tarkistaa. Kulloiseenkin elämäntilanteeseen tarvitaan juuri siihen hetkeen sopivat systeemit ja sitä kuuluisaa selkärankaa pitämään niitä yllä. Ja kaiken tuon voi kiteyttää yhteen ymmärrettävään sanaan - YKSINKERTAISTA!
Siirrän hetkeksi syrjään kategoriat ja pystyviikkaukset ja keskityn siihen, miten tämän kaiken voisi hoitaa yksinkertaisimmin. Yhtäkkiä koko monimutkainen karsimisjärjestys ja muu hössötys menettää merkityksensä ja hermoja repivä kaaosmasennus alkaa hälvetä.
Kaikki hyvät neuvot ja opit ovat jo selkäytimessä ja käytössä, mutta ajattelen asiaa liian hankalasti. Kaiken ydinhän loppujen lopuksi on tehdä kaikesta vain yksinkertaisempaa ja niin paljon helpompaa. Olen siis "valaistunut".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti