Arkea ja omaa aikaa

Kaikki arjen rattaat rullaavat jo täydellä teholla. 

Koti pyristelee vauhdissa mukana siisteyden ja pienen sotkun vuorotellessa päivien ja oman jaksamisen mukaan. Stressin painopiste on siirtynyt kodin järjestyksestä ja arjen toimivuudesta selkeästi raha-asioiden puolelle, vaikka ainahan sitä tuntuu riittävän siivouspuolellekin. Olen myös ymmärtänyt ottaa itselleni vähän omaakin aikaa. Vaikka karsinkin lankoja rankasti viime kierroksella, niitä edelleen on. Syksyn tullessa ja säiden viiletessä on aika ottaa langat ja puikot esiin ja alkaa kilkutella niitä sohvan nurkassa.

Marjat ovat tallessa pakastimessa ja tulevat vapaapäivät käytän ruokien tekemiseen ja leipomiseen. Täytän pakastinta valmiilla herkuilla, jotka on helppo ottaa sulamaan ja nauttia. Siinä säästää sekä rahaa että itseään. Näissä mietteissä tänään ja lottovoitosta haaveillen. Nyt nautitaan syksystä väriloistoineen ja auringonpaisteineen. Kun illat alkavat pimetä on aika kaivaa kynttilät esiin ja tunnelma on taattu.

Arjen ensiaskelia

Syksyn haasteet odottavat.

Pikkuhiljaa arki hiipii taas takaisin elämäämme. Lomat on vietetty, töitä tehty jo kaksi viikkoa ja lapsilla käynnistynyt koulu. Harrastuksetkin astuvat kuvaan mukaan ensi viikosta alkaen. Koti kestää arjen kiireet ja pienet sekasorrot urheasti ja järjestys ja siisteys on helppo palauttaa illansuussa hoitolasten lähdettyä ja perheen asetuttua omiin puuhiinsa. Kuopukselle tekee vielä tiukkaa tuo tavaroiden palauttaminen paikoilleen, mutta oppia ikä kaikki.

Kaksi viikkoa sitten valmistauduin työviikkoon tekemällä valtavat määrät ruokia ja leipomuksia pakastimeen. Nyt kaikki on syöty ja aion toteuttaa saman urakan uudestaan. Väitän että säästän tällä tavoin sekä aikaa, että selvää rahaa. Keittiö näyttää juuri nyt katastrofialueelta, mutta tiskikone pyörii jo taustalla tilannetta helpottaen. 

Pakastan ruokaa sopivina annoksina hoitolasten ja oman perheen tarpeisiin ja erilaisia leivonnaisia niin suolaiseen kuin makeaankin nälkään. Kuvassa näkyvä piimäkakku on yksi kestosuosikeista ja helppo valmistaa. On syytä tehdä kerralla useampi kakku, että jotain jää pakastettavaksikin. Erilaiset pataruoat ja uunivuoat valmistuvat pienellä vaivalla ja ovat helppoja lämmittää nautittavaksi. Uskallan väittää, että nämä käyttövalmiit aarteet pakastimessa ovat todellisia arjen pelastajia.

Hihat heilumaan!

Noniin. Aloitinkin sitten sellaisen urakan, ettei siihen taida yksi kesäloma riittää.

Päätin olla siivouksen suhteen suorastaan perusteellinen ja aloitin keittiön reunimmaisesta kaapista rätti heiluen ja intoa puhkuen. Vedin samalla vauhdilla myös uunin ja jääkaappi-pakastimen ulos seinästä ja hinkkasin kaakelinsaumat hammastahnalla. Siinä ohessa suoritin ankaraa tavaroiden karsintaa ja kiikutin lähes päivittäin nyssäköitä kierrätyskeskukselle myyntiin. Pesin maton ja jalkalistat ja lopuksi moppasin lattian.

Maton kuivumista odotellessa jatkoin samaa hullutusta eteisen puolella ja vein yhä uusia kassillisia kierrätykseen. Purin pikkuvessaan kyhäämäni huteran hyllyn ja vein osat roskiin. Hankin sen tilalle edullisen, kierrätetyn ja yksinkertaisen kauniin hyllykön. Jynssäsin vessan lattiasta kattoon ja sisustin sitten uusiksi. Lopputulos on varsin viihtyisä ja vessasta tuli huomattavasti tilavampi ja toimivampi.

Kylpyhuone odottaa jo malttamattomana vuoroaan. Perusjynssäämisen lisäksi siellä ei kuitenkaan ole paljoa tehtävissä sisustuksen suhteen. Kaakelit kiiltämään ja puhdas matto lattialle riittää ja tietysti peilikaappi ja pyykkikaappi vaativat pyyhintää. Sitä seuraava olohuone ei vaadi sekään muuta, kuin puhtaat pinnat ja sohvan imuroinnin.

Mutta sitten ollaankin jännän äärellä. Makuuhuoneet tuottavat edelleen päänvaivaa ja harmaita hiuksia. Mikään ei tunnu toimivan, on ahdasta ja huoneiden haltijat viis veisaavat ylläpidosta. Kun olen ensin lämmitellyt näiden yhteisten tilojen kanssa, on aika syöksyä rohkeasti tulta päin. Voi pojat sentään, mitä olen teidän päidenne menoksi kaavaillut... 

Kesäloman kynnyksellä

Enää neljä työpäivää edessä ja sitten viisi viikkoa lomaa. 

Ja kyllä, kaikenlaista projektia on suunnitteilla. Kuinkas muutenkaan, kun ei ole varaa matkustella mummolaa kauemmaksi ja kun on vihdoinkin kunnolla aikaa paneutua kodin ongelmakohtiin. Keittiö, eteinen ja olohuone tarvitsevat enää pientä kiillotusta, mutta makuuhuoneisiin on sukellettava raivaustraktori edellä. Hävitettävää ja hankittavaa on monenlaista ja siitä kaikesta olisi selvittävä mahdollisimman pienin kustannuksin. Lopputulos on kuitenkin tärkein, joten kekseliäisyyttä tarvitaan. Suunnittelin myös seinien maalausta, mutta jää nähtäväksi toteutuuko se. Maalia löytyy, mutta löytyykö voimavaroja.

Kun lukee blogiani taaksepäin, voi nähdä sen soutamisen ja huopaamisen, jota kodin ratkaisujen hiominen on ollut jo vuodesta 2017 ja ennen sitäkin. Kalusteet ja tavarat ovat vaihtaneet paikkaa kerran jos toisenkin ja huonejärjestykset vaihtuneet vähintään yhtä tiuhaan, mutta tyytymättömyys lopputulokseen on säilynyt. Tuo kamppailu ei kuitenkaan ole mennyt hukkaan. Oma tyyli on vihdoin löytynyt, usko omiin visioihin lujittunut ja rohkeus karsia turhaa tavaraa kasvanut. 

Myös ostokäyttäytymiseni on järkevöitynyt. En enää haksahda niin helposti kaikkeen kivaan, mitä myynnissä on. Kun tarvitsen jotakin, haen ja etsin, kunnes löydän hinnaltaan sopivan ja kotiimme parhaiten istuvan vaihtoehdon. Se on oikeastaan aika hauskaa puuhaa, kun sen ottaa siltä kannalta. 

Näissä mietteissä valmistaudun tulevaan työviikkoon ja edessä siintävään kesälomaan.

Unelma olohuoneesta

Minulle on vuosien saatossa piirtynyt mieleeni kuva olohuoneesta, jollaisen haluaisin saada. Siellä olisi sohva, johon mahtuisi koko perhe istumaan ja katsomaan televisiota tai elokuvia. Siellä olisi kirjahyllyjen rivistö täynnä rakastamiani kirjoja, optimaaliset olosuhteet viherkasveilleni ja pyöreälinjainen jatkettava pöytä perheen juhlia, kahvittelua ja ruokailua varten. Se olisi viihtyisä, valoisa ja lämminhenkinen huone, joka toivottaisi tervetulleeksi ja tarjoaisi monia mahdollisuuksia. Mikä tärkeintä, siellä olisi riittävästi tilaa kaikille.

Olen pyrkinyt tuota unelmaa kohti kaikki nämä vuodet. Matkan varrella kuva siitä on vain selkeytynyt ja yksinkertaistunut (minä niin rakastan tuota sanaa..) ja värisävyt ovat vaalentuneet. En enää voi käsittää, miksi haaveilin joskus mustista kirjahyllyistä ja muista tummista sävyistä. Vaaleammat värit tuovat valoa ja tilan tuntua pieneenkin huoneeseen ja muita värejä voi tuoda sisustukseen hauskoilla yksityiskohdilla.

Kun kirjoitan tätä päivitystä, istun suuren ja tummasävyisen sohvamme uumenissa olohuoneessa, jonka kahdella seinällä kohoavat valkoiset kirjahyllyt täynnä meille tärkeitä kirjoja, jossa viherkasvien rivistö nauttii luonnonvalosta suuren ikkunan edessä ja jonka keskellä seisoo pyöreä jatkettava pöytä pinottavine puisine jakkaroineen. Unelma olohuoneesta on muuttunut todeksi ja se tuntuu uskomattomalta. 

Usko omaan visioosi ja kulje päättäväisesti sitä kohti. Jonakin päivänä löydät vielä itsesi keskeltä omaa unelmaasi. Suurin osa olohuoneemme sisustuksesta on kierrätyskamaa. Pieni osa on myös uutena ostettua. Kekseliäisyyttä on tarvittu melkoisesti korvaamaan puuttuvaa paksua lompakkoa, mutta lopputulos on mielestäni sitäkin persoonallisempi. 

Nyt etsiskellään tilaan parhaiten istuvaa mattoa ja käännetään katse jo kohti seuraavia huoneita, joiden unelmat ja todellisuudet eivät edelleenkään tunnu kohtaavan.

Unelmia ja todellisuutta

Meillä on lupa haaveilla ja unelmoida. Jotkut haaveet jäävät vain ilmaan leijumaan, mutta joskus unelmista voi tulla myös totta, tai ehkä vielä jotakin parempaa.

Kun tällä hetkellä katsoo meidän olohuonetta, sinne tekisi mieli kylvää napalmia. Kun asiaa tarkastelee toisin, voi nähdä tavaroiden läpikäynnin olevan hyvässä vauhdissa. Tori-myynnit yhdessä rykelmässä, kierrätyskeskuslahjoitukset toisessa ja paperit kolmannessa. Sitten onkin huomattavasti tuskallisempi röykkiö, joka sisältää kaikenlaista krääsää ja joiden kohtaloa on vaikea päättää. Roskasäkki on kutsuvasti ammollaan ja kierrätyskassi huhuilee sen vieressä, mutta kädet empivät. Raivostuttavaa!

Haaveilen peseväni olohuoneen lattian ja asettavani matot paikoilleen vielä tänä viikonloppuna, mutta en itsekään usko siihen. Minulla oli kristallinkirkkaat suunnitelmat siitä, millainen meidän olohuoneemme kuuluisi olla. Kun aikaa on kulunut ja rahaa ei ole edelleenkään ihmeisiin, on olohuone muotoutunut vieläkin hauskemmaksi kuin alunperin ajattelin. Ja se kaikki on tuossa edessäni, kun vain kaivan sen esiin.

Olen peräänkuuluttanut yksinkertaisuutta ja käytännöllisyyttä, eikä se ole lainkaan hullumpi ohjenuora. Se nimittäin toimii niinkin hektisessä huushollissa kuin tämä meidän kotimme. Keittiö ja eteinen ovat pysyneet ojennuksessa jo viikkoja. Ja vaikka pieniä räjähdyksiä aina silloin tällöin sattuukin, tilat on helppo palauttaa hetkessä taas ruotuun, kun kaikella on olemassa oma paikkansa, eikä mitään ole ylettömästi.

  

Haaveista voi tulla totta, kun vain jaksaa uskoa niihin. Tänään levätään ja huomenna otetaan olohuone haltuun. Unelmat vaativat joskus myös ponnistelua.

Kevätaurinkoa ja synkkiä pilviä

 Ahdistaa.

Parhaillaan käytävä perusteeton sota, ihmisten hätä ja ahdinko, turhat kuolemat ja yhden ihmisen hulluus vyöryvät kaikissa medioissa silmiemme eteen. Se on niin käsittämätöntä ja julmaa, eikä itse voi muuta kuin uskoa ja toivoa rauhan palautuvan. Rahalahjoitus tuntuu mitättömältä teolta, kun haluaisi tehdä enemmän. Ajatukset harhailevat kerta toisensa jälkeen myös kauhukuviin sodan laajenemisesta. Oma hössötys kirjahyllyjen sijainnista ja nerokkaasta hyllytilan käytöstä, tai verhojen sovittamisesta muuhun sisustukseen tuntuu naurettavalta, kun toisilla ei ole enää kotia lainkaan ja omakin koti voidaan ampua taivaan tuuliin yhdellä ainoalla ohjuksella.

Synkkä mietteitä, vaikka aurinko puskee lämpöä ja valoa ikkunoista sisään ja viherkasvit nauttivat ja virkistyvät ikkunalla. Jukkapalmu tosin seisoo vielä surkeana olohuoneen nurkassa kaivaten mullanvaihtoa. Suon sen sille tänään. Tänään on edessä myös perusluontoinen siivouspäivä, sillä kaikki on levinnyt enemmän ja vähemmän käsiin maailman murheita murehtiessa. Pyykkikone, kuivausrumpu ja tiskikone aloittivatkin triokonserttonsa jo heti aamusta ja kun käynnistän imurin, trio muuttuu kvartetiksi. Uskoisin että siinä vaiheessa alkavat perheenjäsenetkin kömpiä pois peittojensa alta. Meidän imurissa näet meteli korvaa nykyään imutehon.

Vielä kuppi kahvia ja sitten pölyille kyytiä ja palmulle multaa. Kaupassakin pitää käydä ja ruoka laittaa, mutta illasta pääsee onneksi saunaan rentoutumaan. Huomenna voisi jatkaa taas olohuoneen kassien ja nyssäköiden perkaamista. On tartuttava arkeen, sillä elämä on annettu elettäväksi. Autetaan kaikessa siinä missä voidaan ja toivotaan rauhaa maailmaan. Sodassa ei ole voittajia. Kaikki kärsivät, kun rauha rikkoutuu.

Pikkuhiljaa hissukseen

 Huonejärjestys on järjestyksessä - huoneetkin melkein.

Viime vapailla punnersin kotimme huonejärjestyksen uusiksi. Olen siihen tyytyväinen ja niin ovat muutkin saman katon alla asustavat. Seuraavaksi hoidetaan kunkin huoneen sisäinen järjestys silmää miellyttäväksi ja ihastuttavan yksinkertaiseksi. Pienellä (lähes olemattomalla) budjetilla edelleen edetään, mutta sitäkin tarkemmin pohtien ja valikoiden. Vaaleat sävyt saavat jatkossa hallita aiemman tummanpuhuvan kalustuksen sijaan. Tilan tuntua ja käytännöllisyyttä haetaan kaikin mahdollisin keinoin.

Keittiö on nyt jo lähes huippuunsa viritetty. Pyöreä pöytä ja sen ympärille sopivat pinottavat jakkarat toivat sille kauneutta ja käytännöllisyyttä. Mattoa ja verhokappaa vielä haeskellaan kirpputoreilta ja tarjouskoreista, mutta vielä ei ole sitä oikeaa tullut vastaan.

Olohuoneen valkoiset kirjahyllyt ovat myös vihdoinkin haluamallani tavalla. Kolme korkeaa hyllyä seinää vasten ja niiden kanssa kulmittain kolme matalaa hyllyä ikkunan edessä. Matalien hyllyjen päällä on lähes kaikki viherkasvini somassa rivissä ja luonnonvalosta estoitta nauttien. Kirjat, nuotit ja elokuvat ovat järjestyksessä hyllyissä ja esim. rönsyilevät irtonuotit piilossa siistissä kannellisessa pahvilaatikossa. Kokonaisuuden pilaavat toistaiseksi olohuoneeseen kannetut kassit ja laatikot, joiden sisältö pitää käydä läpi. Siinä on valtava urakka ja kammoan jo pelkkää ajatustakin.

Makuuhuoneissa on tarvittavat nukkumapaikat ja kaapit tai lipastot vaatteille. Mutta paljon on niissäkin vielä työtä tehtävänä. Vuoteet ovat osittain jo menneen talven lumia ja muu kalustuskin silkkaa sekametelisoppaa. Mutta hiljaa hyvä tulee. Myyn vanhaa pois ja surffailen samalla huonekaluliikkeiden tarjoussivuilla. Se mikä oli aiemmin tuskastuttavaa, on matkan varrella muuttunut lähestulkoon innostukseksi. 

Mutta edetään rauhassa ja vaalitaan laatua. Harkitaan, karsitaan ja nautitaan.

Vapaapäivä

Vapaapäivä tarkoittaa lepoa ja voimien keräämistä...

...vaiko sittenkin suunnitelmia, projekteja, tarkoin määriteltyjä tavoitteita ja valtavaa stressiä niiden toteuttamisesta? Odotan vapaapäiviä päästäkseni jatkamaan jatkuvasti mielessäni muovautuvan ja hioutuvan mielikuvan toteuttamista kodissamme. Mutta urakka on valtava. Ei se muutamassa hassussa päivässä tule valmiiksi. Miksi siis edes kuvittelen niin? Hoen koko ajan mantraa - pikkuhiljaa - ja silti haluan heti valmista.

No joo. Keittiötä tein kokonaisen vuoden. Toki muu huusholli on pyörinyt piiriä siinä taustalla jo monta kierrosta ja huonejärjestelyt muuttuneet aina vain epätyydyttävämpään suuntaan. Minulla on kuitenkin visio, jota seuraan, kunhan vain malttaisin. Pohjalla on ajatus yksinkertaisuudesta, jota on mahdollisimman helppoa pitää yllä ja joka näyttää myös ulospäin siistiltä ja avaralta. Ahtaus ahdistaa. Vaikka tilat ovatkin pienet, oikeilla valinnoilla ne riittävät. Ja pienestä ja kompaktista tässä ollaan jo vuosia haaveiltu. Se on nyt tässä ja siitä olen suorastaan innoissani.

Sijoitin lautaset, juoma-astiat ja aterimet keittiön isoihin vetolaatikoihin ja siihen ratkaisuun olen ollut erittäin tyytyväinen. Viereisissä vetolaatikoissa on ruoanlaittoon ja leivontaan tarvittavat veitset ja välineet, sähkövatkaimet ym ja yleiskoneen lukuisat lisähärpäkkeet. Hellan vieressä olevat pienemmät vetolaatikot kätkevät sisäänsä kauhat ja kapustat, leivinpaperit, foliot ja pakastuspussit ja alimmassa laatikossa piilottelevat paistinpannut ja pannunaluset. Maustekaapissa ovat mausteet pienissä purnukoissaan ja ainoassa yläkaapissa kuivauskaapin vieressä kahvit ja teet, sekä kahvimukit. Korkeaan kuiva-ainekaappiin sijoittuivat myös kattilat ja kulhot ja katonrajaan säilöin mehumaijan ja marjasankot, sekä ns. juhla-astiaston. Tämä tuikitarpeellinen turhake on pakattu huolellisesti laatikoihin odottamaan seuraavaa rippijuhlaa tai kenties lakkiaisia.

Keittiön kiinteät kalusteet kiertävät pientä tilaa L-muodossa. Toinen laita siitä muodostaa pitkän tason, jonka alta löytyvät nuo kätevät vetolaatikot. Tason yläpuolella on keittiön viehättävin asia - koko seinän kattava suuri ikkuna. Siitä tulvii valoa, joka tekee tilasta kaksin verroin tilavamman. Taso sen alla on täydellinen leipomiseen ja viherkasveille. Olen onnistunut rajoittamaan siinä aiemmin vallinneen viidakon enää vain yhteen ruukkukasviin. Nyt tasolla on taas tilaa myös tehdä asioita.

Aiempien pöytäkokeilujeni jälkeen olen lopulta päätynyt siihen, mitä alunperin suunnittelinkin. Pyöreään pöytään, jonka ympärille mahtuu kuusi pyöreää ja tarpeen tullen pinottavaa jakkaraa. Valkoisen ja puun sävyt sopivat hyvin yhteen, eivätkä tee tilasta tunkkaista. Seinällä on kello ja kolme taulua. Valaisinta edustaa katosta roikkuva valkoinen riisipallo ja kukat pöydällä tuovat kaivattua väriä ja piristystä. 

Visioni on valmis pyhässä yksinkertaisuudessaan ja nyt kerään rohkeutta jatkaa eteenpäin. Kulman takana eteinen odottaakin jo huomiotani...

Edistystä pienin askelin

Uusi ja outo tunne valtaa mieleni...

Istuskelen keittiössä, hörpin kahvia ja kuuntelen tiskikoneen hiljaista rumpsutusta. Uskaltaisinkohan vihdoin olla onnellinen?

Tässä on nyt asuttu reilu vuosi. Keittiö on hakenut paikkaansa, ihastuttanut ja vihastuttanut ja aiheuttanut päänsärkyä, mutta löytänyt lopulta tyydyttävän muotonsa. Kaikille tavaroille on omat vakiintuneet paikkansa, pöytä on vihdoin pyöreä ja se on saanut seurakseen myös pyöreät pinottavat jakkarat. 

Ylläpito on helppoa, mutta siitä on pidettävä myös kiinni. Äkkiäkös kaaos on taas valmis, jos roskat jää viemättä, tiskit laittamatta ja tasot pyyhkimättä. Mutta kun ratkaisut toimivat, repsahduksetkin on nopea korjata ja palauttaa pienen keittiön nuhteeton järjestys ennalleen.