Syksy on jo pitkällä ja aamut ja illat ovat alkaneet pimentyä. Olen nostanut jo sähkökynttelikön ikkunalle ja kaivanut villalangat esiin. Puikoilla valmistuu vilaviltti ja virkkuukoukku sylkee virkattuja räsymattoja sohvan nurkasta käsin. On ihanaa käpertyä kutomaan ja antaa sateen ropista ikkunan takana.
Kotikin käpertyy seinien sisäpuolelle suojaan talven viimoilta. Viherkasvit kilpailevat vähenevästä luonnonvalosta taipumalla ikkunoita vasten ja iltaisin tulee tarve vetää verhot kiinni. Kirkkaiden sähkövalojen vastapainoksi voi väillä tunnelmoida pehmeämmässä kynttilänvalossa, mutta silloin ei näe neuloa tai lukea kirjaa. Sen sijaan voi juoda kupposen hyvää teetä ja uppoutua omiin ajatuksiin.
Säiden viilettyä on myös aika kaivaa jauhopeukalo esiin ja ilahduttaa perhettä makeilla ja suolaisilla lämpimäisillä. Myös erilaiset uuniruoat kuuluvat syksyn ja talven repertuaariin. Vaikka työn puolesta aamut tihkusateessa ja räntäloskassa eivät olekaan unelmien täyttymys, on tässäkin vuodenajassa myös paljon hyvää,
Jos olenkin vuosia paininut makuuhuoneiden järjestyksen kanssa, se asia on tällä hetkellä kunnossa. Keittiö ja eteinen ovat pitäneet pintansa kodin muiden tilojen mullistustusten keskellä ja nyt enää olohuone pyristelee vastaan. Sielläkin kaikki on jo periaatteessa paikoillaan, mutta ei kuitenkaan. Jotakin puuttuu tai jotakin on liikaa. En oikeastaan osa sanoa mitä. Uskon kuitenkin, että mysteeri selviää ennemmin tai myöhemmin. Luultavasti jotakin olisi syytä vielä karsia, tai asetella toisin.
Perussiisteys on saavutettu ja loputtoman kauan siihen menikin. Valtavat määrät tavaraa on myyty, lahjoitettu ja hävitetty vuosien varrella. Enää en sorru "kivoihin juttuihin" kirppareilla ja kauppojen alennuksiin, jos minulla ei ole osoittaa niille todellista tarvetta. Tavaraa on helppo haalia, mutta siitä on vaikeaa päästä eroon. Väljemmässä kodissa on tilaa elää ja hengittää ja ylläpitokin on helpompaa.
Nyt kun ollaan jo tässä onnellisessa tilanteessa, seuraava haaste onkin tuo ylläpito. Pidän kyllä paikat järjestyksessä, pesen pyykit, tiskaan tiskit ja vien roskapussit ulos joka päivä. Mutta mikään himosiivooja minä en ole. Pölyjä kertyy hyllyille ja imurointi tuntuu valtavalta ponnistukselta, lattioiden moppauksesta puhumattakaan. Vedän lattiapinnat lähes päivittäin lastalla ja sanon sitä "kosmeettiseksi siivoukseksi", mutta kunnollinen viikkosiivous on edelleen pelkkä tehokkaalta kuullostava sana. Seuraava tavoitteeni onkin saada pulla ja puhtaus tuoksumaan kilpaa meidän kodissamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti